Itselläni on vahtikoira. Koira vartioi omaisuuttani ja maallista mammonaani nukkuessani uupuneina päivän rasituksista.

Kissa on "Noita-akan" paras kaveri.
Mukavaa seuraa vaikka kissallani onkin paha tapa juoda viinakseni makoisiin suihinsa.

Ollessani Ameriikan maalla lomailemassa, kokeilin ratsastaa aidolla RODEO hevosella. Vähän pelotti nousta päälle mutta kokeiltava oli, olihan tämä ehkä ainut tilaisuus tähän harvinaiseen hupiin.
Hevonen olikin yllätys, kyyti ei ollut ollenkaan sellaista rytyytystä ja pomppimista jota odotin ja vähän pelkäsinkin. Rakastuin tähän lempeään hevoseen ja sen lauhkeaan luonteeseen. Ja! Usko tai älä! Hevonen söi suoraa kädestäni!
Illalla hevonen tuli hotellihuoneeseeni ja vaati vastapalveluna minulla ratsastamista. SE oli kovaa rytyytystä ja pomppimista! Vaikka aamulla paikkojani kivistikin ja esimerkiksi lonkkaluuni ja kaksi kylkiluutani olivat irtipoikki, päätin ottaa hevosen mukaan kotiini tuliaisina. Jouduin kuitenkin luopumaan ajatuksesta, lentorahti näin painavasta hevosesta oli pilviä hipova mihin minulla ei ollut varaa.

Mennessäni jokunen viikko sitten sikalaan syöttämään sianporsaitani, löysin karsinasta tämän pulskan ja komean emakon! Hämmästykseni oli suuri! Oliko tämä emakko Jumalan lahja minulle, vaatimattomalle maan matoselle?!
Vein emakon heti sisälle vaatimattomaan majaani missä sitten köh... leikimme toistemme kanssa useita viikkoja.
Tämä osoittautui kuitenkin kohtalokkaaksi, sianporsaani jäivät syöttämättä joista puolet kuolivat nälkään.

Ei lahja vaan mitä ilmeisimmin kokeilu Jumalan taholta!
Tulos: Lihasi on heikko! Et voi vastustaa kiusausta. Mitä tekisit raitispirun viekotellessa sinua raittiuden ihanuudella? Lankeaisitko ansaan ja heittäisit viinakset taaksesi?
Seuraus: Syvästi vittuuntuneena huonosta menestyksestä Jumala tappoi porsaasi.

Köh... tuo lyhytkarvainen kissa olisi ehkä minulle sopiva seuralainen, minä kun olen allerginen turkiseläimille.

Eläimistä en välitä hevon vittua mutta vaimoni parhaaksi kaveriksi osoittautui elefantti!
Ollessani hiukan enemmän humalassa ja täten lempeämmällä tuulella, vein vaimoni eläintarhaan.
Suuri tappio! Nähtyään tämän elefanttilapsen, vaimoni katosi jäljettömiin eikä häntä ole tavattu vielä nytkään, kahden vuoden perästä.

Juuri samalla tavalla kävi minulle noin viisi vuotta sitten!
Olimme vaimoni kanssa Intiassa pienellä juopottelulomalla kun vein hänet katsomaan ”käärmeenlumoojaa”.
Mitä ilmeisimmin käärme oli perso kalalle ja katkaravuille mitä vaimoni oli aikaisemmin ravintolassa ruokaillessaan tiputtanut leningillensä? Käärmeen lumoojan estelyistä huolimatta, tämän nälkäisen käärmeen piti saada pieni maistiainen.
En tiedä onko asialla yhteyttä mutta vaimoni katosi salaperäisesti samana iltana eikä hänestä ole sen perästä kuultu.
Onko nyt niin että tämä katala käärme ei vain maistellut meren antimia vaan nielaisi vaimoni karvoineen kaikkineen?

Meine liebster schweinhund!
Saksassa asuessani minulla oli koira. Nöyrä, tottelevainen ja isänmaallinen. Toisin sanoen ihanteellinen kaveri ja elämän kumppani. Köh… Uusien tuulien puhaltaessa paha Ameriikan sotilas tappoi koirani.